Liian hyvä

On aika palata hevoskaupoille. Kevättä rinnassa, eurot kukkarossa. Hevosmaailma kaupankäynteineen herää eloon, talvihorroksesta selvittyään.

Valaisen hevosen ostamiseen liittyvistä seikoista. Tämä olkoon sekä ostajan, että myyjän näkökulmasta.

Perinteen mukaan, myyjä on se, joka huiputtaa. Ostaja kantaa autuaan, rehellisyyden manttelia.

Maailma muuttuu, Paavoseni. 

Lainsäädäntömme, on kaikessa viisaudessaan, säätänyt lakeja suojelemaan ostajaa. Petollisilta kauppiailta. Tarkoitus oli hyvä, kuluttajainsuojaa silmällä pitäen. 

On kuiten syytä ottaa huomioon, ettei nyt ole kyse myytävästä TAVARASTA, tuotteesta. 

Hevoselle ei voida myöntää TAKUUTA. Kaupanpäällisenä ei pystytä tarjoamaan taitoa käsitellä, ratsastaa, saati ylläpitää sitä. 

Ajatus minkäänasteisesta takuusta hyvänsä, ei ole mahdollista . Riippumatta hevosen arvosta.

Yleistän asian selventämiseksi, kuta kalliimman ostat, sen nopeimmin alat takuun perään kyselemään. Selvennän; oli kyse terveydellisistä, käytösperäisistä tahi ratsastettavuudesta.

Laadukas, kallis, ratsu on todennäköisemmin ammattimaisista olosuhteista lähtöisin. Kaikilta osa-alueiltaan. Tällöin hevosen laatu pääsee oikeuksiinsa. Terveys, käytös, ratsastettavuus.

Kun KAIKKI em muuttuvat uuden omistajan myötä, ammattitaito muuttuu harrastuksenomaiseksi,

KAIKKI hiipuu, katoaa, menetetään. Ennemmin tahi myöhemmin. 

Isoliikkeinen hevonen, siirtää ajan myötä painoa etuosalle (minne sitä ei ole jalostettu), se ei tule sitä kestämään. Ylärangan toiminnan heikkeneminen, jopa estyminen, tekee sille koulutettujen suoritteiden tekemisen mahdottomaksi, kivuliaaksi. Tämän seurauksena käytösongelmat astuvat kuvaan. Omistaja arvelee sen johtuvan liiasta energiasta. Kaura korvataan teollisilla, jalostetuilla tuotteilla. Lisäravinteiden toivotaan korvaavan rehun. Puetaan ulos, suojataan jalat. Ei liiku.

Summasummarum; PILATTU. Hieno hevonen, sekä sen elämä.

Lakimiehet hoitaa? Sinua on PETETTY?