Siinäpä oiva nimi blogilleni!

Tämän aparaatin, tällä kanavalla, tulen tarinoimaan, sekä opastamaan hyvinkin laajalti aihepiiristä, joka liittyy ratsastukseen, sekä hevosmiestaitoihin. Tuo katoava luonnonvara.

Ratsastuksen osalta tuotan tekstiä, joka sinällään soveltuu kaikille ratsukoille. Tyyli este, koulu tahi mikä vaan. Mieltäni lähinnä on, ja tulee aina olemaan kouluratsastus. Tällä en tarkoita kouluratsastusta kilpailulajina. Kyseessä pikemminkin hevosen kouluttaminen avuille, hyvää hevosmiestaitoa noudattaen.

Tähän prologiin, en kerro itsestäni. En ole pääosassa. Sikäli, kun olen jollekulle ventovieras, toivon, että tarinoideni myötä voimme tutustua. Toivon, että kaikki se tieto, taito, kokemus, jonka näin välitän, tulisi säilymään. Tuleville sukupolville. Joskin hevossimulaattorit valtaavat, syrjäyttäen eläviä lajitovereitaan.

Mistä moinen tarve avautua aiheen tiimoilta? Juuri nyt, kun laji voi hyvin? Ainakin, jos katsotaan lajin harrastajamäärää, hevosten laatua, sekä hintaa. Markkinoilla myytävää tavaraa, rehua jos mitä,enemmän kuin koskaan. Tallia maneeseineen, lähes joka nurkalla. Maaseudulla sekä kaupungissa.

Syy tähän kertomisen tarpeeseen on ilmeinen; hevoset voivat HUONOMMIN, kuin koskaan. Sitten sodanjälkeisen pula-ajan. Siinä ei ole auttanut lajin lisääntyminen. Nettikirjoittelut, vaikka juurikin sitä nyt tuotan. Taloudellinen hyvinvointi.

Lajia valtaa lukuisa ”valmentajien” kirjo. Puoskarointi yleistyy.

Hevoskauppa vääristyy. Enään ei myydä hevosia, vaan niiden röntgenkuvia.

Aloitin juttuni julkaisemisen syystalvesta. Kanava oli facebook.  Näistä laitteista, aparaateista juurikaan tiedä, vastenmielisiä kaikki tyynni. Sivujeni muotoseikat jäävät vähemmälle huomiolle, siitä pahoittelut. Löytyypä virhe poikineen. Mutta sisältöön, asiaan, voit luottaa.

Tarinani tulevat aihepiireiltään liikkumaan laidasta toiseen. Ilman sen kummempaa logiikkaa. Välillä kadotaan hevosten maailmasta. Varsinkin kun sisäinen Havukka-Ahon ajattelija filosofioineen valtaa mielen. Toisinaan mummous vetää kiikkustuoliin. Tällöin muistellaan vanhoja, hyviäkin aikoja. Näiden aikojen parjaajat, eivät tiedäkään, mitä ylenkatsovat. He kun eivät sitä aikaa ole eläneet.

Toivon sinulle hyvää matkaa juttujeni pariin!

​

-Tuula Buckman

​

Lukijoille tiedoksi: jokainen teksti on Tuulan omaa tuotosta, jotka lisäillään tänne pienen apukäden voimalla!