Hevosen hoito

Hevosta hoidettaessa, on hyvä noudattaa muutampaa periaatetta.

Oli hoitotoimenpide mikä tahansa, hevonen AINA KIINNI. Karsinassa, käytävällä,

puomissa, pesupaikalla jne. Poikkeustapauksessa kädessä.

Näin kahdestakin syystä;

turvallisuus. vältytään yllättäviltä, mahdollisesti vaarallisilta tilanteilta. En tässä lähde yksilöimään tapaturmia, joita näissä tapauksissa voi sattua. Jos et ole niitä kohdannut, olet vielä untuvikko alalla,

tahi olet onnekas, ja kuolit nuorena. 

Riimu ja sen naru, vahvoja, kestäviä. Mikäli hevonen kyseenalaistaa remeleiden (remmien)

pitävyyden, vastaus tulee olla yhtä selkeä kuin tämä teksti; se kestää vastaanpyristelyt.

Tarvittaessa tuplariimut; nailon sekä nahka, päällekkäin. Ei pehmusteita, riittävän kireälle.

Kaksinpuolin käytävälle; sivuilta seinään, noin sään korkeudelta. Kettinkiä, nailonia, tahi muuta vahvaa materiaalia.

Erityistapauksissa hevosen sallitaan ruokailla hoidon aikana. Tällöin heinä tarjotaan riittävän korkealta, turvallisesti. Ei esim. kottikärrystä. Riimun naru ei liian löysällä, jolloin hevonen saa turvan alas, jopa narun alle.

Kun hevonen ”sidotaan” käytävälle, kaksinpuolin, on syytä tarkistaa etuosan sijainti naruihin nähden. Valmiiksi paineistavat remmit, voivat aikaansaada paniikin (vetopaniikki taaksepäin) ennenkuin olet ottanut askeltakaan sivuun. Etuosa siis hiukan edessä, suhteessa narujen linjaa seinästä.

Ylimääräinen tavara, se roina ja sen rompe, pois lähettyviltä. Koko omaisuutta ei tarvitsee pitää lähettyvillä. Varsinkaan, kun et sitä tarvitse.

Tyypillinen tilanne, käytävälle, hevosen ympärille kerääntyy lauma ihmisiä, se viisasten kerho. Useimmiten tämä petolauma tuijottaa kiinniolevaa eläintä silmiin. Hevosen tulee sietää ”oman ihmisen” tuijotuksen, mutta, että....lauma?Ja kiinni? Lyödäänkö vetoa?

Ohitustilanteet käytävällä; toinen naru irti, hevonen työnnetään laitaan seinälle, toinen puoli seinässä, toinen ihmisen kädessä. Ohitus ripeän rauhallisesti. Älä suinkaan vie eläimen huomiota muualle, esim viheltämällä. Anna sen keskittyä tapahtuvaan.

Kuten aina, käyttäydy rauhallisesti, mutta ripeästi. Todennäköisesti joku jo jonottaa, tätä parasta hoitopaikkaa. Toki maksat tästä paikasta tallin pitäjälle, mutta kiusanteosta et.

VÄLTÄ; hevosen takana seisomista, puuhastelua. Jos välttämätöntä, pysyttele tällöin MAHDOLLISIMMAN lähellä. esim hännän leikkaus, letitys ym. vajaa metri taaempana saa mahdolliseen potkuun jo hurjasti lisävoimaa. Isku on vahvimmillaan, kuta suorempi takajalka on kohdatessaan sinut.

VÄLTÄ kyykistelyä, polvistumista, istuskelua, hevosen runkoa alempana olemista, aina kun voit. Sinulla tulee olla valmius salamannopeaan väistämiseen, kun tarve ilmenee.

VÄLTÄ etupolvien ympäristöä. Huolehdi, että hevosen polven ja sinun kasvojen välissä ON JOTAIN. Hevosen eteen kyykistyminen on sekä äärimmäisen vaarallista että äärettömän typerää.

ÄLÄ PÄÄSTÄ LAPSIA sidotun hevosen ympärille. Sinun on vastuu, ei hevosen.

Hevonen ei ole peto. Juurikin tästä syystä, se voi olla todella vaarallinen, sekä yllättävä reagoinnillaan. Saaliseläimen on aina suotavaa olla valppaana, varuillaan, puolustautua. Peto sen sijaan pystyy hyvinkin rauhallisesti, nälän kutsumana, lähteä saalistusmatkalle.

Kokemus hevosten parissa tuo varmuutta. Tahi sitten ei.

HARJAUS

Näin kiikkustuolissa, vanhoja, hyviä aikoja muistellen, palaa eittämättä mieleen juurikin hevosen harjaaminen.

Mikä olikaan rentouttavampaa, kuin tämä ”suomalainen naisvoimistelu”. Kevyt hiki pintaan, hevonen lähes euforiseen tilaan!

Rutiininomaisesti, aloitan sen harjan selvittämisellä. Mikäli jätät tämän osion viimeiseksi, sieltä irtoava lika jää hevosen iholle, runkoon. Hiusharja, se halvin käy mainiosti.

Harjan jouhet on nypitty asianmukaisesti, käsin. Riittävän lyhyeksi sekä ohueksi, jotta pääsevät kaareutumaan molemmin puolin, sekä hiukan eteenpäin. Näin ollen, helppo päätellä sen rungon, ylärangan toimivuus ratsastuksessa. Tällöin harja kaartuu lähes tasan molemmin puolin.

Oikein nypitty harja on helppo letittää (ommella) kilpailuihin, näyttelyihin, myyntiin jne.

Häntäjouhet ”puistellaan”, ravistellaan isommista roskista. Harjaa apuna käyttäen, tehdään aniharvoin. Näin säästämme sitä ohenemiselta, varsinkin kevään kynnyksellä.

Runko käydään läpi ensin esim kumisualla, Pahinkin kuiva lika irtoaa, saa veren kiertämään.

Asteittain siirryt pehmeimpiin, aitoihin, kiiltoa antaviin, puuselkäisiin sukiin.

Paljonko on paljon ja montako on monta? Yhdellä suallakin pärjää, kymmenen on kerskakulutusta.

Minuutti on laiskuutta, tunti on turhaa.

Seuraa hevosen käytöstä. Luimistelu, jalan nostelu, hännän viuhtominen, niskan nakkelu, sinua kohti siirtyminen, vinkuminen, narskuttelu. Nämä em asiat, eivät johdu harjaamisesta saati suasta ja sen väristä. Se johtuu sinusta, ja yksinomaan hevonen ei luontojaan salli alempiarvoisen tungettelua TIETTYIHIN RUUMIINOSIIN. Säästä toki saat raapia, ”miellyttää”, vaikka olisit se pahnanpohjimmainen.

Tepastelu, peruutus, kääntyily, kuopiminen, huutaminen. Kaikki tyynni kielii levottomuudesta, hermostuneisuudesta, pelosta, röyhkeydestä jne. Kaikki ei-toivottuja käytösmalleja.

Tällainen käytös altistaa myös hevosen erinäisille stressiperäisille sairauksille, kuten vatsahaavalle.

Vaaratilanteista puhumattakaan.

Olen aiemmin maininnut TALLISTA ja sen optimaalisesta ilmapiiristä.

Märkää, kuraista, hikistä hevosta on turha harjata. Märällä sienellä pyyhkiminen parempi.

Pakkasella vältä hevosen pesemistä

Kaviot puhdistetaan, mikäli niissä ei-toivottua ainesta. Lumi ei kuulu poisotettaviin. Tierat erikseen.

Olennaisinta kavion puhdistuksessa on, miten nostat jalan ja pidät ylhäällä. Sen tulisi muistuttaa kengittäjän otteita. Lähinnä takajalka täytyy saattaa reiden päälle (ja pysyä) kunnes itse sen siitä pois siirrät. Näin helpotat kengittäjän työtä.

Likaisilla suilla on turha harjata. Vanha, kunnon Mäntysuopaliuos liottaa, ja eikun harja toista vasten, ja töpinäksi! Kuivaus pyyhkeen päällä, nurinpäin

Mikä vielä? Aivan. Harjat pois käytävältä, niille tarkoitettuun paikkaan.