Pakkasella pihalla

Pitkästä aikaa kelit lauhtui, plussalle asti. Siitä johtui mieleen seuraavaa, nimittäin PAKKASENPUREMAT hevoset.

Puoli vuosisataa, noudatin hevosilla samaa ulkoilun periaatetta. Aamusta syönnin, pikkutorkun päälle ulos. Päiväruoalle sisään, puoliltapäivin. Viitisen tuntia tarhassa, ei enempää. Vähemmänkin, mikäli hyytävä viima, joka lisää selkeästi pakkasen purevuutta. Aitaukset usein aukealla, siis kylmempää.

Puhun ratsastus-eli urheiluhevosista. Näitä olen "ulkoluttanut", todennäköisesti enemmän kuin keskiverto-jannu on nähnyt. Hyvässä lihaskunnossa, siis myös yleiskunnossa hevosella on kohtuullisen ohut, siisti karvapeite, myös talvella. Ilman klippaustakin. Riittävä lämpö, on edellytys lihaksen hyvinvoinnille, kehitykselle. Kuin myös tilava aitaus, jossa liikkua mielinmäärin. Parasta lihashuoltoa. Kertaan; lämpö ja liikunta. Mistä kumpuaa tarve tehdä toisin? Yksinkertaista! Kun ratsastuksen sekä hevosen käsittelyn taso laskee, keinot sen hallinnoimiseen on löydyttävä muualta. Päivä pakkasessa taltuttaa, syö kaiken ylimääräisen energian. Väkirehut korvataan korvikkeilla. Päivä heinää syöden, illat purkkeja pyöritellen. Kaikki energia kuluu lämpimänä pysymiseen. Ei riitä edes liikkumiseen. Ei työssä, ei vapaalla. Lihas ei kasva vaan massa. Se ei tuota voimaa. Puoliltapäivin siis sisälle. Pari tuntia lounastaen. Sen päätteeksi kunnon ettonet1 Sitten töihin, ellei pekkaset. Jos vapaa, niin kerkiää hyvinkin ottaa toiset päikkärit. Tallissa rauha, lämpö, hyvä henki. Kaikki viihtyy. Käytävät eivät ole loimien peitossa, vähempi on enempi.

Säästetäänkö euroja tällaisella "puolipäiväulkoilulla"? Ei säästetä. mutta hevosta säästetään.

Yhteenveto; opettele, älä ole typerä.