Maastoon

Toista se oli, tämäkin aihepiiri, ennen vanhaan. Jokaisella hevosella käytiin maastossa, vaeltamassa, paraateissa jne. Oltiin vaivattomasti liikenteen seassa. Samoiltiin tuntitolkulla tiettömillä teillä. Sillat, pyörätiet rullasivakoineen tulivat tutuiksi. Samoin virkavalta, eli poliisit. Kättä väännettiin ratsastusreitin laillisuudesta. Poliisiaseman kuulusteluhuone kävi tutuksi.

Miksi tämä hevosurheilu liikenteen seassa, on muuttunut hengellä leikkimiseksi? 

Aivan, liikenne on kasvanut. Tämä ei kuiten yksiselitteisesti tee siitä vaarallisempaa, muuttaen hevosen käytöstä.

Asutus laajenee, pellot ja polut ovat katoava luonnonvara.

Ihmisillä kiire, sekä ratissa, että satulassa.

Mietitäänpä hetki ratsukkoa kotona, maneesissa. Tyypillisimmillään ratsulla korvahuput, silmänyli. Pelkää ääniä. Maneesin ovella vislataan, jottei säiky. Ei kestä vastaantulevaa ratsukkoa. Varo, varovaisuudenkin perään. Kuinka voidaan olettaa, että tämä suojeltu, pumpulissa kasvanut, ja ne korvissa, olisi valmis kestämään ulkomaailman äänet ja näyt? 

Maastopolulla, ei liikennettä. Hyvä niin, mutta. Villieläimiä, irtokoiria, humalaisia, sienestäjiä, lenkkeilijöitä, naapurin Paavo ravurillaan, kuka estää?

Viheltääkö? Eipä taida.

Yhteenveto; mene maastoon, mikäli hallitset mielesi ja hevosesi. Harjoittele ensin maneesissa, ulkomaailman kohtaamista, yllättäin.