Istunta ja sen voimanpesä

Ratsastajan istuntaa tarkastellessa, on ymmärrettävä, että kyseessä on KOKO IHMISEN KATTAVA KOKONAISUUS. Yhtä kuin sen heikoin lenkki. Oman vartalon ja fysiikan ,tekniikan opettelu on lajin tärkein kulmakivi. Kun oikea tekniikka pettää, voima tulee esiin ratsastajan toimesta.

Vastassa viisisataakiloinen eläin, joka ei puhetta saati tekstiä ymmärrä. Itsestään selvää, kumpi voittaa, jos painiksi kääntyy.

Ratsastajan TÄRKEIN osa-alue istunnassa, on LANTIO ja sen seutu. Se ja sen toimivuus, määrittää loput, koko ihmisestä. Taidosta, osaamisen tasosta.

Sivusta istuntaa tarkastellessa, sen tulee muodostaa SAUMATON KOKONAISUUS. Aivan kuten ratsun ylärangan. Tämä edellyttää todellista oman kehon tuntemista, sekä sen hallintaa. 

Ratsastajan lantio, sisältä tarkasteltuna, on ”avoin”. Tämä edellyttää navan sijoittumista ylös ja eteen. Irti selkärangasta. Näin poiketaan muista urheilulajeista, joissa napa vedetään tiukasti sisään.

Navan seutu, on ikäänkuin kehon keskusyksikkö, komentosilta, päämaja. Näinollen vatsan riittävä lihaksisto, on tärkein osa yleiskuntoa ajatellen. 

Sivuilla olevat kyljet lihaksistoineen, tukevat keskivartaloa. Näiden hallinta, on olennaista kohti rauhallista, tasapainoista ratsastusta. Kylkien ei tule laskeutua alas, jolloin sen lihakset eivät niitä kykene tukemaan. Silloinkin, kun ratsastajan tehtävä on SEURATA istunnallaan hevosen liikettä, tämä tulee olla hallitun jäntevää. 

Vino, huonosti ratsastettu hevonen, pyrkii voimallisesti KÄÄNTÄMÄÄN ratsastajaansa, edukseen, eli vahvemmalle puolelleen istumaan. Tämä tilanne koettelee ratsastajan keskivartaloa, sen pitävyyttä. 

Vahvan keskivartalon hallinnan luomiseksi, tulee suhtautua kärsivällisen kunnianhimoisesti.

Tätä tulee harjoittaa keskittyneesti AINA kun satulassa istut. Hyvän, oikean istunnan tulee olla rutiininomaista, luonnollista, itsestäänselvää. Riippumatta tilanteesta, yleisöstä, pisteiden jaosta, valmentajasta. Älä vetoa tekosyihin, edes itsellesi. 

Hyvä vatsalihaksisto säästää ratsastajan alaselkää. Yliliikkuva alanivel, tuo viheliäinen pirulainen, on usein toistuva vaiva. Toki selän lihaksisto auttaa sitä tukien, mutta pyrkimys on ratsastaa vatsan, eikä selän ”kautta”. Selän luonnollinen kaari, suoristuu ajan myötä. Se on vuosien opettelun tulos, joka ei ratkea hetkessä. 

On aiheen muistuttaa SINUN lihashuollosta. Saat toki hierottaa hevostasikin, mutta se ei valitettavasti korjaa syytä sen aiheuttamiseen, joka on todennäköisemmin juurikin sinun kropan toimimattomuus.