Ratsastustiet

Tässä ala sen koommin niitä, teitä, piirtelemään. Niistä löytynee piirroksia alan kirjallisuudesta.

Sen sijaan, puhun niiden tärkeydestä, sekä käyttöominaisuuksista.

Ratsastusta tulee peilata aina suhteessa ratsastustiehen. Aluksi käytetään apuna aitaa, seinää, kirjaimia tahi muita kiintopisteitä. 

On olemassa lukuisa määrä teitä, suoria, sekä kaarevia. Riippumatta kummasta kyse, on ratsastus suunnattava KOHTI kyseistä linjaa. Hevosen tulee olla sen suuntainen, mahdollista väistöä lukuunottamatta. Tästä myöhemmin lisää.

Ratsastajan kääntyminen POIS ratsastuslinjasta on vakava virhe. Tällöin painopiste vääristyy. Hevonen ohjataan eri suuntaan, kuin mihin ratsastaja on suuntaamassa Kaikki tämä on omiaan saattamaan hevosta pois tasapainosta. Ristiriidat ohjauksessa tuottavat vahvempaa ohjaa, kättä.

Kavioura on tärkein, pääasiallisin linja. Se voi sijaita seinustalla, tahi seuraavalla uralla sisempänä. Tällöin puhutaan ”kakkosurasta”. Tämä avoin linja opettaa ratsukkoa etenemään suoraan, huolellisesti. Jatkuva seinästä tuen hakeminen ei edistä koulutusta. Ratsastajan tulee suoralla uralla istua täysin KESKELLÄ, jota seinän vierusta ei kerro.

Kavioura on tienä vertaansa vailla. Neljä kulmaa erottavat sivut toisistaan. Suoristus, suoraan, taivutus kulman ympäri, suoristus. Helppoa, kuin heinän teko?

Mikäli EI näin helppoa, älä toki vaihda puheenaihetta, tietä, suuntaa, yhtikäs mitään. Opettele, opeta. Kyse on sentään ratsastuksen perusteista. 

Tyypillisimmillään, kokemattomat ratsastajat, kaihtavat suoraa linjaa. Se on näet armoton totuuden peili; PÄÄSETKÖ suoraan? Miksi et käytä kulmia? Edes silloin, kun on väenpaljoutta, ahdasta?

Onko kaikkien PAKKO pyöriä keskellä hallia? Onko yksinkertainen, helppo perusasia sinulle liian vaikeaa? Siinä tapaulsessa, en suosita vaikeusasteen nostamista, vielä.

Oikotietä käyttäen, et päädy pisteeseen, saati onneen.