Ymmärrys
- Feb 1, 2019
- 1 min read
Olen antanut itseni ymmärtää olevani keskiverto-jannua älykkäämpi. Siitä huolimatta, ymmärrykseni,käsityskykyni ei aina riitä.
Sisäinen Havukka-ahon ajattelijani pysähtyy tämän tästä ihmettelemään. Sulkeudun itseeni, kuin sairas, piinattu hevonen. Kunnes löydän sopivan uhrin,jolta kysyn;”ymmärräk`sie”? Ei helpota.
Kokeilen, josko kirjoittaminen auttaisi. Sitä vartenhan minulla on tämä aparaatti. Ja sinä, hyvä lukijani. Myötäelämistä, myötähäpeää,myötätuntoa? Tulen siis toisinaan kirjoittamaan, näistä ihmetyksen aiheista. Pienistä sekä suurista. Nämä eivät opeta ketään. Eikä mitään . Ellei toisen typeryydestä viisastu.
Oma hevonen.. Hankitaan, maksetaan, ylläpidetään. Tavoitteena SAADA ENEMMÄN IRTI lajista, kuin olemalla tuntiratsastaja. Status nousee, mutta miten kävi tason? Mistä sai enemmän irti ja mitä?
Minäpä kuvailen stereotyypin, jota tämä maa on pullollaan täys.
VAARALLISTA touhua. Karmean näköistä hommaa. Kuka rääkkää ja ketä?
Ilmoitanko eläinsuojeluun vai ihmisoikeusjärjestöön? Ratsastus täyttä tuskaa, hikeä ja kyyneleitä.
Molemmat näkyy kärsivän, joten en voine ilmoittaa kelleen.
Ja että harrastus?Kenen?
Tuon ratsastajan, joka tuolla satulassa painii hevosen kanssa. Ei näytä olevan pienintäkään käsitystä, mistä päästä edes aloittaa saati mihin lopettaa. Kantapäät kuvetta hingaten, hangaten, potkien. Suusta repien, niskaa viuhtoen. Ainoa rytminen liike koko ratsukossa.
Kaarevalla, epämääräisellä uralla.
Takavuohiset kavion päälle valuen.
Sieltä se tulee ;”V...tu,tää ei mee”?
Älä huoli, tilaa hieroja. Syötä porkkana.
Huhhuh. Kuten tekstin asusta voi tarkkasilmäinen lukija havaita; minä todella ihmettelen.
Comments