Luonteen poikkeavuudet

Eroavuudet hevosten luonteessa johtuvat kahdesta seikasta. Perimästä, sekä kokemuksesta.

Tietyt sukulinjat periyttävät tiettyjä luonteenpiirteitä. Niin hyvässä, kuin pahassa.

Liian vähälle huomiolle jätetään tamman luonteen, sekä käytöksen merkitys varsalle. Oriin käytöksellä ei ole merkitystä tässä mielessä, vain luonteella. Varsa viettää pääsääntöisesti puolisen vuotta emän seurassa. Näin ollen, se oppii emältään tietyn käyttäytymismallin. Esimerkiksi, kuinka suhtautua ympäristöön, ihmiseen jne. Kovin erikoisen käyttäytymismallin omaava tamma, leimaa varsansa samaan kaavaan. Vihaisuus, arkuus, hermostuneisuus jne. 

Olisi hyvä tietää, ainakin Suomessa syntyneen varsan emästä, millainen ratsastushistoria löytyy taustalta. Kuinka tamma on päätynyt siitokseen. Liian usein tämä tapahtuu, mikäli tamma ei KESTÄ ratsastusta fyysisesti tahi psyykkisesti. Tämä on heikko peruste jalostukselle.

Suuremmissa kasvattajamaissa, nuoret tammat aloittavat siitosuran hyvinkin varhain, mikäli EDELLYTYKSIÄ on. 

Kokemusperäinen luonteen muokkautuminen, tapahtuu hyvin varhaisessa iässä. Ajalla, jolloin vielä tapahtuu fyysistäkin kehitystä. Näin ollen, olisi vähintäänkin suotavaa, että nuori kasvaisi, kasvatettaisiin, hyvissä, ammattimaisissa olosuhteissa. 

Hyvistä tarkoitusperistä huolimatta, HANKALIA hevosia SYNTYY. 

Tällöin ja tällainen, ei ole koskaan harrastekäyttöön soveltuva. Vähintä on, että ainakin taustalla, myötäelämässä, on kokenut henkilö.

Useimmin törmätään kuiten käytös-kuin luonnevikoihin. Jotta se saadaan palautumaan normaaliin, ruotuun, se tapahtuu ammattilaisen toimesta. Tämän jälkeen, on tärkeää opastaa omistaja käsittelemään hevostaan. Kuten hevosta käsitellään. Oli sen luonne tahi käytös miten poikkeava tahansa, sen käsittelyn tulee PITÄYTYÄ MAHDOLLISIMMAN NORMAALINA, MAHDOLLISIMMAN PIAN. Sen liiallinen spesifioiminen, ei ole tarpeen, eikä edes hyväksi.

Tämän ajan hevoskaupassa, käytetään suuria summia hevosen fysiikan tutkimiseen. Taivutukset, kuvat, tähystykset jne. Mitä vain laitteilla pystytäänkään tutkimaan.

Mitäpä jos keskityttäisiin enemmän hevosen luonteeseen? Ymmärrän toki, kuinka tulos ei ole absoluuttinen. Ja kuka sen määrittää? Onko eläinlääkäri aina hevosmies? Avoimia kysymyksiä, kaikki tyynni. Haluan kuiten herättää keskustelua aiheesta. Hevosen jalkaan löytyy useimmin lääke ja lepo, Hankalaa luonnetta ei hoida kumpainenkaan.