Tykkää

Tää tykkää kisata?

Millaiset pisteet hevosesi haluaa, mihin se tyytyy? Hakeeko se ”esiintymisellään” yleisön suosiota?

Tietääkö se, miten tärkeästä kisasta on juuri nyt kyse? Onko kenties opetellut kyseisen radan ulkoa?

Höpö höpö ja varren kanssa.

On muutampia tuntemuksia, muistoja, käyttäytymismalleja, johon hevonen tilanteen yhdistää.

Esimerkki 1. Tämä on nuoruudessaan ammattiratsuttajan toimesta koulutettu, sekä kilpailtu. Kaikinpuolin miellyttäviä kokemuksia. Uudella omistajalla, alamäki alkaa. Kotiratsastus poikkeaa selkeästi kilpailussa esitettävästä. Vapaapaini on alkanut, tempo hidastunut. Kilpailutilanteessa ratsastaja jännittää, jähmettyy. Hevonen huomaa tämän radalla, huokaisee, liikkuu. Ratsastaja pyrkii ryhtiin, toisin kuin kotona. Siellä ei tarvitse, kukaan ei katso. Hevonen saa tämän hetken olla rauhassa, muistella, yhdistää tilanne muistiin. Mutta tämän muistin varassa ei pötkitä pitkälle.

Huono, karkea kotiratsastus tekee tehtävänsä. Niin psyykkeeseen, kuin fysiikkaan.

Esimerkki 2. Liian aikaisin, liian paljon. Liian vaikeaa, kokoamisen virheitä. Sattuu. Ei jaksa.

Radalla ei rankaista, ei ruoskita, potkita. Säännöt sen sanelee.

Tällainen ilmenee radalla mm. haluttomuutena liikkua, suorittaa jopa lainkaan. Tahmeaa, vaipuu omaan puolustukselliseen kuplaansa. Kärsii sen kymmenminuuttisen, ellei armahtava pilli päästä pahasta jo ennen . Eikö tykkää kisata? Enää?

Kyllästyikö? Höpönlöpön. 

Esimerkki 3. Laumavietti ja sen kutsuma. Ratsukon yhteistyön edellytys on arvojärjestys tässä pienessä, kahden elollisen laumassa. Jos pelisäännöt, marssijärjestys, ei ole kotona arkena selvää, älä lähde kylään onneasi koittamaan. Huutelu, ihmisen ylikävely, töniminen, pyöriminen, tepastelu ovat varmoja merkkejä; työ on vielä pahasti kesken.

Esimerkki 4. Tää ei tykkää lähteä kisoihin? Ei pidä paikkaansa.

Se ei tykkää seurata SINUA, koska et ole oikea henkilö sitä lastaamaan. 

Jätä siis kilpaileminen vielä tuonnemmaksi.

On monenmonta seikkaa kisoissa, jotka perustuvat, riippuvat ONNESTA. MM tuomaristo, sattuuko paikalle alansa osaajia vai puoskareita? Ketkä ovat kilpakumppaneina? Sataako, paistaako?

Irtokoiria?Jne. On siis tärkeää, ettei osaaminen, hallinta, perustu onneen.